Tuossa miettinyt, että kaikki kääntyy parempaan suuntaan kun saan opiskelupaikan, todennäkösesti toiselta paikkakunnalta ja sieltä sitten uusia kavereita. Siihen on kuitenkin aikaa, mutta sitä tässä nyt oon odotellut. Vuosi olis viel täällä olemista.

Mutta päähän pälkähti sellainen ajatus, jolla oli sangen murskaava vaikutus.

Olen opiskellut aiemminkin, mutta en minä sieltä ole yhtäkään kaveria saanut. Olen ollut se perusyksinäinen luuseri siellä jossain. Siitä on itseasiassa varmaan yli viis vuotta kun olen tutustunut johonkin uuteen ihmiseen kunnolla. Joskus vielä netissä pystyi lisäämään jonkun tuikituntemattoman meseen ja jauhamaan niitä näitä tai sitten hölisemään jossain foorumilla ja tutustua siellä sitten ihmisiin ja sitä kautta saada uusia tuttavuuksia ja pari kertaa löytyipä jopa kaverikin. Enää en netissäkään tutustu ihmisiin ja ne yhden käden sormilla laskettavat oikeat kaverit on jotenkin jäänyt. Periaatteessa mul on tasan kaksi kaveria, joita näen aika helvetin harvoin.

Jotenkin vaan tuntuu, että onnistun sinnittelemään aika ankealla määrällä sosiaalisia kontakteja vuoden ja sitten huomaan, että olen uudella paikkakunnalla enkä sielläkään osaa tutustua ihmisiin ja ihmiset taas eivät uskalla tutustua meikäläiseen. Olis uus alku, uus kaupunki mut oisimpa sitten vaan vielä yksinäisempi kun nyt. Aika ynseä ajatus.

Mutta kai mun on vaan pakko luottaa, että onnistun sieltä kavereita haalimaan ja onnistun nousemaan tästä suosta. Ei mulla oikein mitään muutakaan odotettavaa ole. Pakko uskoa, että se opiskelukerta on erilainen..