Olihan tuossa viikonloppu. Yhden tutun kans tuli käytyä baarissa ja päädyttiimpä viel menemään taksilla neljänkytäkilsan pääs olevalle mökillekin. Kun koko kesän on venannut, että pääsis jossain käymäään jonkun kanssa, niin olin ihan varma, että olo paranis huimasti ja pitkäks aikaa. Niin ny ei kuitenkaan käyny. Tänään ko aamul heräsin niin ei oo koskaan ollut niin synkkiä ajatuksia päästä, kovasti ajatukset liikahtivat siihen suuntaan, että vois antaa periks ja luovuttaa. Tuntuu siltä, etten saa elämääni mitenkään kuntoon, vaikka kuinka yrittäsin.

Mietin tuossa juuri, että vuoden päästä vois homma kääntyä parempaan suuntaan. Sillon olis uus haku yliopistoon ja sieltä voisin saada jopa kavereita. Mutta miten helvetissä jaksan vuoden ? Minä kun en osaa tutustua ihmisiin, monet kerrat oon baariinkin mennyt juttuseuran toivossa, mutta kun en pysty menemään kellekään juttelemaan niin jonkun pitäs tulla ja alottaa keskusteleen mun kanssa. Kukaan ei muuten koskaan oo tullut. Oonkin miettinyt, että miks ? Vaikka oonkin karun näkönen ja painava ja ties mitä niin ei kai se nyt estä että joku tulis mulle hemmetti puhumaan ? Vai näkyykö se jotenkin, et näytän liian epätoivoselta tai jotain et kaikki kiertää kaukaa ? Haluisin oikeesti tietää syyn.

Oon myös huomannut, että keväällä sain melkein semmosen kaverin, jolle vois puhua ihan mistä vaan. Mutta mokasin sen. En tiedä mitä hittoa mun päässä liikku kun menin sitä haukkumaan ihan syyttä suotta, oon monta kertaa miettiny et pitäs pyytää anteeks ku olin ihan helvetin typerä ja sanoin jotain ihan kamalia juttuja sille. Se oli kuitenkin niin erilainen ihminen ku muut kaverit. Tai no, koskaan oo ollut niin helppoa puhua jollekin. Kenenkään kaa en oo ollu niin helposti oma itteni. Oon montaa kertaa meinannu laittaa sille mailia, jossa selittelisin ja pyytäsin anteeks typerää käytöstäni. Mutta jotenkin on vaan semmonen fiilis, et jos laitan sen viestin niin se ei annakaan anteeks ja sit menee kaikki mahikset kaveruuteen. No hmm. Mutta toisaalta, ei se enää vastaa mun viesteihin niin jotenkin tuntuu et se viesti olis turha. Tai no, sillä on hirmu paljon kavereita joka puolella, tulee kaikkien kaa toimeen ja näin niin ei se mua tarvitte. En oo varmaan koskaan katunut niin paljon ku sitä ku sanoin sille ne jutut mitä sanoin. En tajua vieläkään mikä sai mut niin tekemään. Olispa aikakone olemassa nii vois perua kaiken, mutta ku ei ole niin ei ole.

Tällä hetkellä talvi kyl pelottaa. Jotenkin on semmonen fiilis et se on viimonen talvi. Oon kamalan impulsiivinen ihminen ja varmaan tulee juotua. Ei kaiken loppuminen paljoa vaadi. Yks kunnon humala, paskasti mennyt viikko ja se siitä sitten.