Ollut kyllä erittäin hämärä päivä.

Paljon kelaillut kaikkea. Miettinyt menneitä ja pohtinut tulevaisuutta. Menneisyydestä löytyi kyllä aivan järjettömän paljon negatiivisia juttuja, etsin jotain kaapista, löysin jotain vanhoja kirjotuksia. Oli aika masentavaa lukea niitä, en edes muistanut, että oon ollut jotenkin yhtä synkissä aatoksissa jo kovin nuorena. Ehkä oudoin juttu oli tuo joku koulutehtävä, tehtävä suunnilleen jotain luokkaa kirjoita itsellesi kirje, jonka luet viiden vuoden päästä. Siinä vaan sitten luki jotain suunnilleen, että en usko että oot hengissä enää silloin. En tiedä, muista tai mitään, missä mielentilassa tuo on kirjoitettu, mutta olihan tuo aika rankkaa aikaa koulukiusaamisen ja muitten juttujen takia. Himassa ainakin oli yhtä helvettiä ja tuolloinhan tuo henkinen alamäki kaiketi alkoi, kun urheileminen loppui, kaveripiiri supistui ja muutenkin. No, varmaan itse kullekin suuri muutos, kun aiemmin futis ja muu urheilu on kaikki kaikessa ja sitten onkin vain suurimman osan ajasta yksin himassa koneella. Niin, ja silloinhan se painokin lähti nousemaan ja muutenkin "synkistyin".

Viime yönä tapahtui jotain outoa. Illalla oli taas, tai no yöllä, vaikea saada unta, tuttu vaiva jo pitemmän aikaa, mutta nyt kun oli vielä kosteahkon viikonlopun jäljiltä aika helvetin huono olo. Siinä tuli taas kurjia ajatuksia pää täyteen, koitin sysätä ne jonnekin pois, nukuin semmosta koiranunta. Sit se outo juttu tapahtu. Ensin alkoi vasen käsi puutua, ilman mitään näkyvää syytä, olin ihan normi asennossa, jossa ei pitäs mitään puutumisia tulla. Koska olen pohjimmiltaan aina semmonen, että ajattelen pahinta ja muutenkin hivenen vainoharhainen :D Kelasin siis heti toki, että sydänkohtausta pukkaa kun keväällä oli ihan selvinpäinkin rytmihäiriöitä. Ku ottaa huomioon vielä eilisen synkähkön postauksen niin jotenkin helvetin koomista, että tuli hirveä hinku elää. Toisaalta myös pyöri päässä, että jos delaa sydänkohtaukseen niin siitä ei vois mua niin paljoa syyttää, toki syömiset ja juomiset on ollut pitemmän aikaa jo vähän epäterveellisiä ja noin, mutta luonnollinen kuolema yhtä kaikki.

Jottei taas karkaisi angstauksen puolelle niin tuli tuon nopeasti ohi menneen käden puutumisepisodin jälkeen hirveä kasa ajatuksia päähän. Mitä en ole vielä tehnyt ja mitä haluaisin tehdä. Miten haluaisin elää, jotta oisin onnellinen.

Siitä tuli mielettömän pitkä "lista" vaikken sitä mihinkään ylös laittanutkaan. Mutta tuosta ajatusrämeiköstä sai jopa vähän sitä kuuluisaa päivänpaistetta risukasaan.