Nyt kun tässä on kesän viettänyt 90%:sesti yksin niin aloin tässä miettimään, että oliko mulla ees kavereita ennen ko ne lakkas pitämästä yhteyttä.

Tuli vaan tuossa mieleen ku aloin pohtimaan mitä yleensä tehtiin eli käytiin jossain tai sitte käytiin juomassa. Aloinkin täs miettimään, että koska viimeks oon hengaillu jonkun kanssa silleen etten oo jotain maksanut, jos ei kahta kaveria lasketa mukaan, joiden kanssa meni välit poikki ihan muista syistä. Ite ku oon kohtuullisen köyhästä perheestä niin mulle on ollut aina ittestään selvää, että tottakai jeesaan ja tarjoan jos vaan suinkin on varaa, mutta onko tää sit menny niin että mut on pyydetty messiin vaan sen takia, että todennäkösesti tarjoan juoman jos toisenkin tai vippaan rahaa ? Ja nyt ku oon hassannu massini niin kukaan ei enää sen takia sitte haluakkaa pyöriä mun kaa missään. Oonko minä oikeesti ollut vaan se rasittava, ärsyttävä idiootti, jota on siedetty vaan sen takia et sillä sattuu joskus olemaan rahaa sen verran että pystyy tarjoamaan ja vippaamaan rahaa ?

Itseasiassa en muista koska viimeks joku olis vaan käynyt mun kaa vaikka kävelyllä, aina on ollut jotakin maksullista. Aah, tuossa keväällä koitin tutustua, perkeleen huonolla menestyksellä, pariin uuteen ihmiseen ja nekin alkoi muistaakseni siinä vaiheessa kaveeraamaan kunnolla. Ja nyt ku oon niillekin angstaillu että kaikki menee vituiks ja oo kohta enää varaa mihinkään niin kummasti on jäänyt niihin viestiin vastaileminen. Hoksasin tuon vasta tässä kun kirjoitin, kolkko oli tuli kyllä. Minä tyhmänä kuvittelin, että nuo, tai ainakin toinen noista, olisi jotenkin erilaisia suvaittevaisia ja semmosia jotka haluis tutustua muhun mun itteni takia, mutta kai se on vaan perusihmisyyttä. Jos ei itel oo varaa matkustaa niin sitten lyöttäydytään sen seuraan, joka vois kustantaa jonnekin. Hmmh. No, toisaalta, tää on vaan niin selkeää nytten ko tarkemmin ajattelee. Miks ihmeessä joku ees haluis tutustua tämmöseen ku minä. Valittava, rankasti ylipainoinen, outo ja yksinäinen tapaus, jolla on viel karun näkönen ihottuma joka näkyy varmaan kuuhun asti. Mutta olihan se hetken aikaa mieltä kohottavaa, uusia, fiksuja ja muutenkin mukavia kavereita näköpiirissä, mutta eihän tuosta sitte mittään tullutkaan.

Oon myös tässä viimeaikoina alkanut itte kyseenalaistamaan omaa mielenterveyttäni. Oon kyl tullut siihen tulokseen, että jos en olllut sillon toukokuussa sekaisin niin nyt kyl alan olemaan. Nyt kun ei ole mitään muuta kun aikaa, miettiä kaikkea paskaa mitä on kokenut, kelaillut että onko tässä enää mitään järkeä edes koittaa järjestää asioita paremmille urille. Se hajottaa päätä. Vaikka oonkin ollut monesti kuukausitolkulla ilman kavereita, omasta tahdosta, niin nyt tuo vaihtoehdottumuus rassaa. Ei oo enää sitä vaihtoehtoo, et nappaa puhelimen käteen ja soittaa jollekin ja lähtee tekemään jotain. Enää kukaan ei soita, niin oonkin alkanut miettimään et miks mulla on ylipäätään puhelin olemas. Ei oo ketää kelle soittaa, eikä mulle soita kukaan. Sähköähän tuossa vaan menee kun sitä latailee ja pitää turhanpanttina päällä.

Täl hetkel kaikista kirkkain ja lohduttavin ajatus on se, että kun on melkein kaikki kaverit ja muutkin läheiset pistäny välit jäätäväviks niin ei ainakaan kovin kummosta vaikutusta olis jos delaisin. Tietysti nyt varmaan äite ja ehkä muutama sukulainen muutaman feikkikyyneleen tirauttais, mut se on oikeasti hienoa, jos jotain tapahtuis niin ainakaan kenenkään kaverin elämä ei menis sekasin ku ei mul oo enää läheisiä kavereita, ystävistä nyt puhumattakaan. Ainoa asia mikä tuos kuolemas huolettaa on hautajaiset, mitenhän voi estää, ettei isäpuoli, sisko, veli ja muutama muu sukulainen pääsis pilaamaan sitäkin päivää ?

Mieluummin vaikka hautajaiset jokka on sossun kustantamat, joissa on paikalla pelkkä pappi ku sellaiset hautajaiset, joissa on niitä ihmisiä "suremassa" jokka on omalta osaltaan osallistuneet mun elämän pilaamiseen.

Ei oo muuten koskaan tehnyt näin paljon mieli viinaa. Harmi vaan, ettei oo senttiäkään ylimäärästä rahaa. Muutenkin vähän pelottaa tuo juominen ku pelkään et juon kontrolloimattomasti itteni hengiltä. Ei nyt sentään niin huonosti mee että olis kiire kuolla.